Eväät urapolulle jo lapsuudesta

Yrittäjyys on aina ollut osa elämääni, koska lapsena totuin vanhempieni suhteellisen työorientoituneeseen elämäntyyliin. Työt tuotiin kotiin ja sekä isä että äiti tekivät niitä virastoajan ulkopuolella työhuoneellaan, jossa pääsin jo pikkupoikana auttamaan asiakkaan kuittien järjestelyssä, kun lukutaitoni ja numerokäsitys olivat kehittyneet riittävästi. Ehkä en olisi saanut nähdä asiakkaiden kuitteja, mutta enhän minä niiden sisällöstä välittänyt, vaan nautin niiden järjestämisestä päivämäärien mukaan. Apuvälineenä toimi pitkä, pahvinen lehmänkieleksi kutsuttu työväline, johon kuitit sai kätevästi järjestettyä. Se oli hauskaa yhteistä puuhaa vanhempien kanssa ja he myös kertoivat samalla kirjanpidon perusasioista ja yhtälailla talousasioista samalla kertaa, mutta kaikki tieto nivoutui luontevasti keskusteluun, eikä tuntunut yhtään puisevalta. Työstään pitävät ihmiset puhuvat sillä tavalla tehtävistään ja kyllähän siinä myös oppi ammattiylpeyttä, koska vanhempani tiesivät osaavansa työnsä ja ovat aina tehneet sitä luotettavasti, reilulla otteella. Heitä asiakkaan ja asiakasyrityksen tila ja hyvinvointi ovat aidosti aina kiinnostaneet. Sieltä lienee lähtöisin myös oma kiinnostukseni liiketoiminta-analyytikon tehtäviin.

Kahvila on hyvissä käsissä

Kun olen mökillä tasapainottamassa stressiin taipuvaista työminääni, kahvila on onneksi osaavissa käsissä. Kaikki kiitos kuuluu Anniinalle, joka johtaa kahvilaa kuin omistaisi sen itse. Olen äärimmäisen onnekas, että löysin niin rautaisen ammattilaisen mukaan tiimiin! Kahvilan pyörittäminen vaatii liiketoimintaosaamista, hallinnon ymmärtämistä ja tietysti käytännön tehtävien moitteettoman hallitsemisen. Täytyy osata kiehauttaa ne sumpit, sekä hyvät peruskahvit että erikoiskahvit juuri siten kuin ne kuuluu oikeaoppisesti keittää. Leivostarjonta meillä vähän muuttui bisneskumppanini lähdettyä kulkemaan omia polkujaan, mutta olemme uudistamassa Anniinan johdolla tarjontaa. Asiakaspalveluun meillä myös satsataan, sillä ensimmäinen “Hei!”, jonka asiakas saa kahvilaamme tullessaan, on käyntikorttimme. Saattelemme asiakkaan ulos toivoen, että hän on saanut meillä nauttia kahvin ja pullan lisäksi niin hyvästä ilmapiiristä ja palvelusta, että palaa takaisin, mielellään vielä kavereiden kanssa. Kehitettävää riittää aina, mutta niin pitää ollakin, jotta kahvila pysyy ajankohtaisena ja tarjoaa parastaan!

 

Luonto on lähellä

Koska paiskin koko kevään töitä niska limassa sekä kahvilassa että yritysasiakkaille bisnesanalyytikon virassa, aloin kesän alussa kokea, että olisi syytä päästä irtautumaan taas kaupungin asfalttielämästä. Luottotyöntekijän lusittua lomansa juhannuksen tienoilla otin sitten vihdoin heinäkuun alussa etäisyyttä kahvilaan. Pakkasin tällä kertaa reissuun mukaan myös kannettavan tietokoneen, koska päätin pysyä luonnonhelmassa pitempään kuin yleensä.

No, eihän kaikki aivan toiveiden mukaisesti mennyt.

Kun mokkula ei toimi

Ekologinen ja askeettinen mökkielämä tarkoittaa rakkaan Vanamo-keitaani tapauksessa auringopaneelein kerättyä sähköä, joka itse asiassa riittää kivasti laitteiden latailuun. Äpy on aina latingissa, jotta sekä työntekijät että asiakkaat saavat minut tarvittaessa kiinni aamusta illan myöhäisiin tunteihin saakka. Varavirtalähdekin auttaa mukavasti. Suurempi ongelma olikin tällä kertaa, että tietoliikenneyhteydet ovat täällä mökkirannassa kehnonpuoleiset. Mobiili laajakaista ei tahtonut oikein toimia, mutta onneksi sekin asia sitten lopulta suttaantui. Ehkä seesteinen ympäristö tyynnytti hermoni jo ennakkoon sellaiseen mielentilaan, jossa pienet tekniset alkuvaikeudet eivät suuremmin suututtaneet.

Etätyön edut ja ilot

Nyt pääsen kannettavallakin nettiin, mikä on oikein miellyttävä seikka, sillä älypuhelimen tihrustaminen ei ole mieleistäni puuhaa. Lisäksi olen suunnitellut uudistavani kahvilan ilmettä ja paneutunut vähän lisää mainostamiseen sosiaalisessa mediassa puhumattakaan mainoksesta, jota olen työstänyt. Siihen saa jotenkin aivan eri tavalla puhtia ja pontta mökin rauhassa kuin kotona. Veikkaan, että muutenkin etätyöskentely toimii aivan eri tasolla kuin jatkuva työpaikalla oleminen. Siihen on monia syitä. Ensinnäkin on aivan hiljaista lukuun ottamatta luonnon omia ääniä. Jos suljet silmäsi metsässä, kuuloaistisi tulvahtaa täyteen ärsykkeitä, mutta ne eivät suinkaan ärsytä, vaan niistä pystyy nauttimaan. Ne kuuluvat ympäristöön ja ovat osa sitä huomattavasti saumattomammin kuin jarrujen kirskunta, liikennevalojen piipitys, ihmisten mölinä ja puhelinten soittoäänet.

Sisältäni portin löysin

Kaveri kommentoikin, että olen mökkihöperöitynyt kunnon hipiksi ja puunhalaajaksi täällä järven rannalla. Tuo otsikkohan viittaa Pekka Strengin 1970-luvun kappaleeseen, jonka olen joskus kuunnellut vanhempien levykokoelmaa selatessani. Ei tarvitse olla edes viherpiipertäjä iloitakseen siitä, että mökillä saa tehdä töitä kenenkään keskeyttämättä! Kun joku ei jatkuvasti ole vaatimassa huomiota, työn tekeminen sujuu paljon nopeammin eli työn tekeminen on tuottavampaa. Ei ihme, että etätyöskentely on entistä suositumpaa. Työn iloa!

 

 Harrastukseni

Vaikka työ ja mökkielämä vievät suurimman osan ajastani, jää välillä aikaa viettää vapaa-aikaa myös kotikaupungissa. Helsingissä on paljon harrastusmahdollisuuksia ja virikkeitä, mutta paikallisena ei aina tule huomanneeksi kaikkia hienouksia. Ja niitähän täällä riittää:

Vanhankaupungin kala-apajat

Parasta mahdollista laatuaikaa on napata onget matkaan ja suunnata Vanhankaupungin kala-apajille! Tänä kesänä en ole ehtinyt käydä narraamassa kaupunkilaiskaloja samaan malliin kuin viime vuonna, jolloin istuimme isän kanssa monena vapaapäivänä juomassa termarista kahvia ja vaan juttelemassa niitä näitä saalista odottaessa. Vein myös siskon kaksoset käymään kalastamassa Puotilan venerannassa, vaikka se ei varsinainen kalastussatama olekaan. Kavereiden kanssa olemme suunnitelleet kunnon kalastusmatkaa Pohjois-Suomeen. Pienempi porukka mahtuu mökillenikin, mutta olemme päättäneet pitää oman väen väliset kalastuskilpailut ja kymmenhenkinen parvi lohestajia ei aivan mahdu matalaan majaani. Sitä paitsi Teno on legendaarinen lohestuskohde!

Vanamo-kirjastossa kiehtovaa kulttuuria

Olen kuljettanut mökille niin hurjan määrän kirjoja, että voin kutsua paikkaa omaksi Vanamo-kirjastokseni, vaikka Vanamo-kirjastot tarkoittavatkin Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan yhteistä verkkokirjastoa. Pidän lukemisesta ja makuni koostuu enimmäkseen historiikeista, elämänkerroista, tieteiskirjallisuudesta ja sotakirjoista. Jokin aika sitten luin PDF-muodossa pienkustantamon esikoisjännärin, jonka nimi viittasi muistaakseni piiloleikkiin. Harvoin tulee luettua kotimaista jännityskirjallisuutta, mutta tätä tapausta suositteli kahvilan Anniina. Luin kyseisen teoksen yhdeltä istumalta, koska se oli riittävän lyhyt, mutta myös melkoisen jännittävä. Enimmäkseen kuitenkin kiehtoo Suomen historia, joten etenkin sotakirjallisuus jaksaa kiinnostaa.

Leffoihin ei koskaan kyllästy

Mökillä enimmäkseen luen, mutta Helsingissä rentoudun valkokankaan äärellä. Käyn säännöllisesti katsomassa uusia elokuvia leffateatterissa, mutta hommasin myös kotiin kunnon dolby surroundit ja videotykin. Kauriinmetsästäjä on sellainen elokuva, johon toisinaan palaan. Lisäksi pidän Alfred Hitchcockin elokuvista, joista se iän ikuinen Takaikkuna on edelleen suosikkini. Välillä herkuttelen katsomalla jonkun pätkän, jossa pääosaa esittää maailman kaunein näyttelijätär, joka on tietenkin Jessica Alba. Tämä tietysti jakaa mielipiteitä, mutta joka muuta väittää, on selvästi väärässä. Toki Sin City on muutenkin hyvä raina, niin sanotusti.

Varsin tyypillinen vapaapäivä

Jokin aika sitten otin kotikulmilla rennosti viemällä naispuolisen seuralaisen käymään Helsingin Casinolla. Pelaaminen ei ole aivan tyypillisin tapa viettää vapaata, mutta kyseessä oli muutenkin mukava erikoistapaus, jota oli hauska vaihteen vuoksi juhlistaa erikoisohjelmalla. Tyypillinen vapaapäivä ei oikeastaan ole vapaa, koska tyypillisimmin tulee juostua asioilla, tai sitten hoidettua asiakaskontakteja. Ehkä olen vähän työnarkomaani, mutta hupinsa kullakin. Minulle se tarkoittaa sitä, että on monta rautaa tulessa ja koko ajan verkot vesillä. Kiireinen elämä kuitenkin vaatii rauhoittumista ja se pitäisi muistaa, ettei polta itseään loppuun. Ihminen tarvitsee riittävästi lepoa ja rauhaa. Helsinki on hyvä paikka asua, työskennellä ja rentoutua!

 

Kuinka minusta tuli mökkimies

Nuorempana en ajatellut oman mökin hankkimista, mutta mielelläni tietysti käytin tilaisuudet hyväkseni ja vierailin järvenrantamökeillä milloin kutsu kävi. Ajattelin aina, että omassa mökissä on liikaa työtä, sillä kaikkihan tietävät, ettei mökkeillessä ehdi tehdä muuta kuin korjata ja kunnostaa ympäriltä luhistuvaa rakennusta. Arvelin, että se olisi samanlaista kuin omistaa omakotitalo. Ovathan nekin kauniita, mutta vaativat ylläpitoa.

Kuten kerroinkin, omistin kahvilani alun perin yhtiökumppanin kanssa. Jätin tosin tarkoituksella mainitsematta, että hän sattui olemaan myös avovaimoni ja yhdessä asutimme omistusasuntoa, jonka hankimme kuvitellen jossain vaiheessa avioituvamme ja elävämme yhdessä eläkepäiviin asti. Olimme kuitenkin aika nuoria tuolloin ja yhteinen työpaikka toimi tässä tapauksessa enemmän erottavana kuin yhdistävänä tekijänä. Kun sitten tuli eron hetki ja laitettiin puoliksi kaikki muu paitsi kissa, jonka annoin exän viedä mukanaan, minulle jäi jonkin verran rahaa asuntokaupoista. Kun sitten huomasin myynti-ilmoituksen ja minulla sattui olemaan säästöjä, päätin ottaa riskin ja tehdä tarjouksen tästä mökistä. Tilaa ei paljon ole, eikä tarvitse ollakaan. Luonnonläheisyys ja äärimmäisen rauhallinen järvimaisema vetivät puoleensa uraohjusta. Erähenkinen mökki toimii loistavana tukikohtana. Aktiviteetteja täällä riittää ja se on hyvä!

Kuinka vietän aikani mökillä

Harmittaa, etten ole ehtinyt kuntoilla kaupungissa. Toisaalta ei se hölkyttely kaupungin kaduilla vedä mitenkään vertoja metsässä rymyämiselle. Täällä on loistavat puitteet monipuoliselle urheilulle. Toistaiseksi en pääse saunomaan, koska mökissä ei ole saunaa, mutta sellaisen olen suunnitellut hankkivani. Eipä tuo kylmä järvi kuitenkaan kovaa kaupunkilaiskollia pelota, vaan uskaltaudun uimaan veden viileydestä huolimatta ja koska myös vene on hankintalistalla, enpähän tarvitse kuntosalin soutulaitetta. Laitoin tilaukseen myös kunnon juoksukengät ensimmäistä kertaa elämässäni. Marjastaminen ja sienestäminen menevät hyötyliikunnasta, herkullisesta sellaisesta! Siinähän yhdistyvät huvi ja hyöty parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun kykin ensin mättähältä mättähälle marjojen perässä ja myyn ne sitten viinereiden ja juustokakkujen päällä omassa kahvilassa parhaaseen sesonkiaikaan! Oikeissa olosuhteissa urheilukin on nautinnollista, kun sitä ei tule tehtyä hampaat irvessä ja kunnon kohottaminen yhdistyy luonnon leppeyteen. Käytännön hommatkin käyvät urheilusta, koska puuhellaan pitää hakata halot. Kieli vyön alla en kuitenkaan kuntoile. Etätöiden, ulkoilun ja mökkitöiden ohessa pidän myös erityisesti lukemisesta. Usein tosin uni ehtii tulla ennen kuin pääsen paria sivulla pidemmälle.

Kuinka mökkimies talvehtii

En aio laittaa mökkiä edes talviteloille, vaan kyllä täällä voi ympäri vuoden käydä. Täytyy toivoa, että tulee riittävästi lunta. Varmaan tuonne metsään voi ladun tehdä ja joulunhan viettäisin mökillä enemmän kuin mielelläni, mutta se saattaa jäädä toiveeksi, ettei suku pety. Onneksi vielä on jäljellä kesää. Ylös, ulos ja lenkille metsään!