Harrastukseni

Vaikka työ ja mökkielämä vievät suurimman osan ajastani, jää välillä aikaa viettää vapaa-aikaa myös kotikaupungissa. Helsingissä on paljon harrastusmahdollisuuksia ja virikkeitä, mutta paikallisena ei aina tule huomanneeksi kaikkia hienouksia. Ja niitähän täällä riittää:

Vanhankaupungin kala-apajat

Parasta mahdollista laatuaikaa on napata onget matkaan ja suunnata Vanhankaupungin kala-apajille! Tänä kesänä en ole ehtinyt käydä narraamassa kaupunkilaiskaloja samaan malliin kuin viime vuonna, jolloin istuimme isän kanssa monena vapaapäivänä juomassa termarista kahvia ja vaan juttelemassa niitä näitä saalista odottaessa. Vein myös siskon kaksoset käymään kalastamassa Puotilan venerannassa, vaikka se ei varsinainen kalastussatama olekaan. Kavereiden kanssa olemme suunnitelleet kunnon kalastusmatkaa Pohjois-Suomeen. Pienempi porukka mahtuu mökillenikin, mutta olemme päättäneet pitää oman väen väliset kalastuskilpailut ja kymmenhenkinen parvi lohestajia ei aivan mahdu matalaan majaani. Sitä paitsi Teno on legendaarinen lohestuskohde!

Vanamo-kirjastossa kiehtovaa kulttuuria

Olen kuljettanut mökille niin hurjan määrän kirjoja, että voin kutsua paikkaa omaksi Vanamo-kirjastokseni, vaikka Vanamo-kirjastot tarkoittavatkin Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan yhteistä verkkokirjastoa. Pidän lukemisesta ja makuni koostuu enimmäkseen historiikeista, elämänkerroista, tieteiskirjallisuudesta ja sotakirjoista. Jokin aika sitten luin PDF-muodossa pienkustantamon esikoisjännärin, jonka nimi viittasi muistaakseni piiloleikkiin. Harvoin tulee luettua kotimaista jännityskirjallisuutta, mutta tätä tapausta suositteli kahvilan Anniina. Luin kyseisen teoksen yhdeltä istumalta, koska se oli riittävän lyhyt, mutta myös melkoisen jännittävä. Enimmäkseen kuitenkin kiehtoo Suomen historia, joten etenkin sotakirjallisuus jaksaa kiinnostaa.

Leffoihin ei koskaan kyllästy

Mökillä enimmäkseen luen, mutta Helsingissä rentoudun valkokankaan äärellä. Käyn säännöllisesti katsomassa uusia elokuvia leffateatterissa, mutta hommasin myös kotiin kunnon dolby surroundit ja videotykin. Kauriinmetsästäjä on sellainen elokuva, johon toisinaan palaan. Lisäksi pidän Alfred Hitchcockin elokuvista, joista se iän ikuinen Takaikkuna on edelleen suosikkini. Välillä herkuttelen katsomalla jonkun pätkän, jossa pääosaa esittää maailman kaunein näyttelijätär, joka on tietenkin Jessica Alba. Tämä tietysti jakaa mielipiteitä, mutta joka muuta väittää, on selvästi väärässä. Toki Sin City on muutenkin hyvä raina, niin sanotusti.

Varsin tyypillinen vapaapäivä

Jokin aika sitten otin kotikulmilla rennosti viemällä naispuolisen seuralaisen käymään Helsingin Casinolla. Pelaaminen ei ole aivan tyypillisin tapa viettää vapaata, mutta kyseessä oli muutenkin mukava erikoistapaus, jota oli hauska vaihteen vuoksi juhlistaa erikoisohjelmalla. Tyypillinen vapaapäivä ei oikeastaan ole vapaa, koska tyypillisimmin tulee juostua asioilla, tai sitten hoidettua asiakaskontakteja. Ehkä olen vähän työnarkomaani, mutta hupinsa kullakin. Minulle se tarkoittaa sitä, että on monta rautaa tulessa ja koko ajan verkot vesillä. Kiireinen elämä kuitenkin vaatii rauhoittumista ja se pitäisi muistaa, ettei polta itseään loppuun. Ihminen tarvitsee riittävästi lepoa ja rauhaa. Helsinki on hyvä paikka asua, työskennellä ja rentoutua!