Luonto on lähellä

Koska paiskin koko kevään töitä niska limassa sekä kahvilassa että yritysasiakkaille bisnesanalyytikon virassa, aloin kesän alussa kokea, että olisi syytä päästä irtautumaan taas kaupungin asfalttielämästä. Luottotyöntekijän lusittua lomansa juhannuksen tienoilla otin sitten vihdoin heinäkuun alussa etäisyyttä kahvilaan. Pakkasin tällä kertaa reissuun mukaan myös kannettavan tietokoneen, koska päätin pysyä luonnonhelmassa pitempään kuin yleensä.

No, eihän kaikki aivan toiveiden mukaisesti mennyt.

Kun mokkula ei toimi

Ekologinen ja askeettinen mökkielämä tarkoittaa rakkaan Vanamo-keitaani tapauksessa auringopaneelein kerättyä sähköä, joka itse asiassa riittää kivasti laitteiden latailuun. Äpy on aina latingissa, jotta sekä työntekijät että asiakkaat saavat minut tarvittaessa kiinni aamusta illan myöhäisiin tunteihin saakka. Varavirtalähdekin auttaa mukavasti. Suurempi ongelma olikin tällä kertaa, että tietoliikenneyhteydet ovat täällä mökkirannassa kehnonpuoleiset. Mobiili laajakaista ei tahtonut oikein toimia, mutta onneksi sekin asia sitten lopulta suttaantui. Ehkä seesteinen ympäristö tyynnytti hermoni jo ennakkoon sellaiseen mielentilaan, jossa pienet tekniset alkuvaikeudet eivät suuremmin suututtaneet.

Etätyön edut ja ilot

Nyt pääsen kannettavallakin nettiin, mikä on oikein miellyttävä seikka, sillä älypuhelimen tihrustaminen ei ole mieleistäni puuhaa. Lisäksi olen suunnitellut uudistavani kahvilan ilmettä ja paneutunut vähän lisää mainostamiseen sosiaalisessa mediassa puhumattakaan mainoksesta, jota olen työstänyt. Siihen saa jotenkin aivan eri tavalla puhtia ja pontta mökin rauhassa kuin kotona. Veikkaan, että muutenkin etätyöskentely toimii aivan eri tasolla kuin jatkuva työpaikalla oleminen. Siihen on monia syitä. Ensinnäkin on aivan hiljaista lukuun ottamatta luonnon omia ääniä. Jos suljet silmäsi metsässä, kuuloaistisi tulvahtaa täyteen ärsykkeitä, mutta ne eivät suinkaan ärsytä, vaan niistä pystyy nauttimaan. Ne kuuluvat ympäristöön ja ovat osa sitä huomattavasti saumattomammin kuin jarrujen kirskunta, liikennevalojen piipitys, ihmisten mölinä ja puhelinten soittoäänet.

Sisältäni portin löysin

Kaveri kommentoikin, että olen mökkihöperöitynyt kunnon hipiksi ja puunhalaajaksi täällä järven rannalla. Tuo otsikkohan viittaa Pekka Strengin 1970-luvun kappaleeseen, jonka olen joskus kuunnellut vanhempien levykokoelmaa selatessani. Ei tarvitse olla edes viherpiipertäjä iloitakseen siitä, että mökillä saa tehdä töitä kenenkään keskeyttämättä! Kun joku ei jatkuvasti ole vaatimassa huomiota, työn tekeminen sujuu paljon nopeammin eli työn tekeminen on tuottavampaa. Ei ihme, että etätyöskentely on entistä suositumpaa. Työn iloa!